Matkalla

Tässä sitä nyt ollaan. Ekalla lennolla, joka aloittaa meidän välivuoden. Koko kone nukkuu, mutta me päätettiin sinnitellä hereillä niin pitkälle kuin mahdollista. Toivon mukaan siis seuraavalle lennolle Singaporesta Sydneyyn. Ihan vain, jotta aikaero ei tuntuisi niin pahalta. Pahaltahan se silti voi tuntua, katsotaan n. 20 tunnin kuluttua!

Viimeiseen viikkoon mahtuu aika paljon kaikenlaista. Lähtöön kuuluu aina monet heipat. Pelkästään viimeiselle vuorokaudelle niitä tuli viidet! Oudolta on tietysti tuntunut sanoa kaikille läheisille, että nähdään tulevan vuoden aikana jos suinkin mahdollista. Sehän käytännössä tarkoittaisi, että ystävät, perhe ja sukulaiset tulisivat käymään siellä missä me ollaan. Vuosi on kuitenkin niin lyhyt aika, että eiköhän me pysytä Australiassa. Tai edes maailmalla yleensä. Vaikeaa on ollut myös selittää sisarusten lapsille, että ne on vuoden vanhempia kun seuraavan kerran nähdään livenä, eikä vain Skypen välityksellä. Terveiset kotiin, meille tulee ikävä teitä! Tätä lukiessa tiedät kyllä jos kuulut ikävöitävien jengiin, pusut just sulle!

Outoa tää kaikki on varmaan enimmäkseen siksi, että ei tiedä yhtään mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Toki ennen kaikkea paljon kokemuksia, mutta mitä ne sitten voi olla, millaisia, mihin ne liittyy ja ollaanko me sitten erilaisia kun ollaan koettu mitä nyt sitten koetaankaan? Sehän on tietysti myös parasta, että jokainen päivä voi tuoda tullessaan jotain täysin uutta.

Päällimmäisenä ihmetyksen lisäksi on tietysti ääretön ilo ja onni siitä, että tää tosiaan tapahtuu ja että tää reissu on meille mahdollinen. Tällä hetkellä on aika voittamaton olo, kaikki on mahdollista! Toki paljosta on luovuttukin, että voitaisiin pitää välivuosi "normaalista" elämästä; vakituisesta kokopäiväduunista, uusista duuniprojekteista, rakkaista harrastuksista, Suomesta.

Mä luovuin jo aikaa sitten yhdestä mulle rakkaimmasta asiasta, Bagirasta, jotta meidän välivuosi olisi mahdollinen. Hevosen omistaminen nyt vain on täydellisen elitistinen harrastus, jota ylläpitämään vaaditaan hirmuinen määrä pätäkkää! Niin paljon, ettei kaupanalan palkasta paljoa säästellä elämis- ja harrastuskulujen jälkeen. Bagi on toki edelleen mun, ja tiedän että voin sen hakea itselleni heti kun taas elämäntilanne antaa periksi. Tällä hetkellä kuitenkin oon niin onnellinen, että ponille löytyi mahtava sijaiskoti, jossa sitä varmasti hoidetaan superhyvin. Ja tiedän, että Bagi voi olla siellä niin kauan kuin on tarvis, ilman että mun täytyy miettiä sen myymistä, jos myyminen ei tunnu oikealle päätökselle. Se on tietysti välttämättömyys, jos me jostain syystä jäädäänkin maailmalle... Ei tosin pidä mennä asioiden edelle!

Bagi lainaratsastajan kanssa viime kesänä.

Ihanat visualistin Klaipedan myymälän avajaisissa.

Ja blogin ulkoasusta sen verran, että älkää välittäkö, en välitä minäkään! On kökkö, mutta sisältö tällä erää tärkein :)

- Essi (ja Elmu)

Ps. English speaking friends(mostly lithuanian, but unfortunately that is a language that i don't master yet) ; if you would like to follow our travels, i'd be happy to translate all the blabber in Finnish to English. Just let me know if the pics are enough or if you need understandable words aswell! Kisses to my Klaipeda fam xxx